Nyt on sitten alkanu paniikkikohtauksetkin uudestaan.. :( Melko reilua vielä näin 15 vuoden jälkeen kun on muuttanu pois kotoa.. =/ Ihan hirveitä. Kaippa nää alko taas ku on ruvennu käymään asioita läpi joten en usko että ne loppuelämää vaivailee. =)

Mielenkiintoista oli olla töissä tällä viikolla kun sydän hakkaa jumalattomasti, kädet tärisee ja mahaan sattuu niin paljon. Henkee ei saa ja yritä sitten olla niin ettei kukaan huomaa.. Kolmantena päivänä sitten romahdin ja menin pomon luo. Helpotti kyllä heti kun kerroin mistä kyse, toivottavasti ei vaan tuu vaikuttaan töihin.. Tai kerroin et saan kohtauksia, en kertonu miks.. Työstressi aiheuttaa kanssa tai edesauttaa noita.. :(

Sain tossa syksyllä mielialalääkkeet, lievä masennus testin mukaan ja ny se sit vaihdettiin jo enemmän sopivaks paniikkikohtauksiin, psykologi teki ahdistuneisuustestin ja sieltä tulikin hiukan isommat lukemat kun masennustestistä..

Aloitin käymään psykologilla, esittelin elämääni: toisesta luokasta seiskaluokkaan asti olin  noin kerran viikossa leipäveitsi kädessä miettimässä uskaltasko lyödä itteensä sydämeen.. :( Helmee, en kyllä siis halunnu kuolla enkä haluakaan, rakastan elämää mutta se aika oli kamalaa enkä olis sitä jaksanu. Millä oikeudella jollain on oikeus aiheuttaa tollasta lapselle?? Viimesin kerta kun se löi; olin 16 v. Kuorin perunoita enkä ollut pessyt niitä perunoita kunnolla ennen kuorimista.. Niin että onko mulla varaa ostaa joka kerta uus perunankuorimaveisti.. Ja sitten lävähti, repi hiuksiaki niin että oli pää seuraavat kolme päivää kipee.. Tän jälkeen päätin että seuraavan kerran kun lyö, menen poliisille. Ei oo valitettavasti lyöny..

Ehdotti kyllä tosin pari vuotta sitten että mun pitäisi hakata poikani.. Oppis kuulemma sekin tavoille.. Poika kiukutteli syömisestä, normikiukuttelua.. Iskällä meni hermo ja haukku mut ja pojan; kaikki peli on menetetty kun antaa kiukutella.. että ei oo varmaan hääviä mullakaan olla pojan kanssa.. Kyllä hän tietää millä se kuriin saadaan... Just joo... =( Siskon pojasta sanoi kun se oli 1 v. että peli menetetty kun se heitteli leluja lattialle mikä sen ikäsistä on huippuhauskaa..

Lapset on sen mielestä ok niin kauan kun ne on hiljaa eikä keskeytä eikä kysele jne.. Hänen ei kuulemma enää tarvitse vastailla kysymyksiin, hän on jo meille aikoinaan vastannu eikä aio meidän lapsille enää vastailla.

Kuinka vaan käy kun mun ja siskon lapset rupee sanoon vastaan.. Lyökö se niitäkin? Siinä vaiheessa tosin kyllä menettää kaikki, sekä siskoni perheen että meidät. Tästä ollaan siskon kanssa puhuttu. Minun poika on nyt 5 v., siskon tyttö 7 v. ja poika 2 v. me ollaan pojan isän kanssa erottu pari vuotta sitten, mutta meillä ihan loistavat välit ja kaikki hyvin.

Luulis että edes joskus sais kannustusta ja jotain positiivista sanottavaa mutta sitä on turha edelleenkään odottaa. Mulla ei ole mitään asiaa sille ihmiselle ja ahdistaa se että joudun olemaan sen kanssa tekemisissä.

Vapaa lyrics

Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.


En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

-Kaija Koo-