Rakastan joulua.

Rakastan oman kodin laittamista ja lapsen intoa, kaunista.

Mutta itse joulu pitäisikin viettää vanhempien luona, ahistaa jo valmiiks.

Äiti soitti ja kysyi millon tullaan, tullaanko jo perjantaina.. Minä sitten toteamaan että jaksaako iskä hermostumatta koko joulun, en halua tulla jo pe jos se sitten taas valittaa ja joudun yrittää pitää lapsen hiljasena ja olematta puhumatta papalleen liikaa... Äiti:No eihän sitä voi tietää.. Just.

Lapsi innoissaan papasta mutta se pitää lapsista vaan hiljasina ja tottelevaisina, ei pälättävinä ja kyselevinä.. Hän on jo kerran vastaillu lasten kysymyksiin, hänen ei enää kuulemma tarvi. Juu, ei tarvi ei.

Tässä mietin mitä lääkkeitä otan mukaan jouluks että selviän.. :D Perus ahistuslääke joo (määrääkin psykologi nostatti kun en pystyny käydessäni muuta tekemään kun piteleen mahasta kun sattu niin paljon, ahisti), sitten pitää ottaa Diapamit sydämentykytykseen jos kohtaus sattuu tuleen. Tällä viikolla sain yks päivä 3 paniikkikohtausta 1 ½ tunnissa töissä.  Loppupäivä veto ihan pois ja huono olo. Mutta eipä nuo kohtaukset siis isän vikaa ole, tilanteet vaan nykyään kärjistyy noihin jos oon stressaantunu. Töissäkin ollut aikamoista hulinaa tosiaan viimesen 8 kk.

 

Toisaalta: Mulla on elämässä kaikki hyvin. On työ, lapsi, ihania ystäviä, koti jne. Rakastan mun elämää mutta pitää vaan saada tuo pääkin mukaan aina muistamaan nämä elämän tosiasiat.  En kuitenkaan pahemmin iskan kanssa tekemisissä ole joten kun vaan senki unohtais niin johan helpottais. Harmi vaan kun kaikki teot on jättäny jälkensä.. Mutta toisaalta, en olisi juuri minä jos mulla erilaista olisi ollut.

 

Älä sinä vanha mun äitee sure
Mun maailmalla kulkujani
Anna minun pelata ja anna minun juara
Ja laulella laulujani

-Lauri Tähkä-